Esa Väliverronen kertoo, että hänen kiinnostuksensa mediaa kohtaan syntyi jo lukioaikana, kun hän luki Pertti Hemanuksen kirjan Joukkotiedotus piilovaikuttajana. Niinpä hän päätti lähteä Keski-Pohjanmaalta Tampereen yliopistoon opiskelemaan tiedotusoppia. Jo opiskeluaikana hän teki toimittajan töitä muun muassa Ylioppilaslehdessä. Hän oli myös senttarina eli vapaana toimittajana Hesarissa, vaikka olisi omioen sanojensa mukaan halunnut kulttuuritoimittajaksi, ”koska se oli hienointa journalismissa silloin”. Hän väitteli 1996 ja hänet valittiin pian sen jälkeen professoriksi Helsingin yliopistoon. ”Minua on aina kiinnostanut tieteen rooli yhteiskunnassa ja sitä olen enimmäkseen tutkinut ja siitä kirjoittanut”, Väliverronen kertoo. Hän on julkaissut monia kirjoja myös suomeksi, kuten Julkinen tiede (Vastapaino, 2016) ja Geenipuheen lupaus. Biotekniikan tarinat mediassa (Helsingin yliopisto, viestinnän julkaisuja 13, 2007). Hän on ollut myös toimittamassa monia alan perusteoksia, kuten Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus (yhdessä Kai Ekholm kanssa, Vastapaino, 2020), Mediayhteiskunta (yhdessä Janne Seppäsen kanssa, Vastapaino, 2012) ja Journalismi murroksessa (Gaudeamus, 2009).
